Tentsile Experience Grelsböle on Grelsbölen Tilan sivutoimista toimintaa. Grelsbölen Tila on reilut 100 vuotta vanha maa- ja metsätaloutta harjoittava tila. Miia on jatkanut isänsä jalanjäljissä sukutilan pitoa keväästä 2009 alkaen. Maatila on pieni, vain 25,5 ha peltoa, metsämaata 31 ha sekä joutomaata (kallioita, teitä, ojia yms) noin 16 ha verran.

Maatilalla viljellään erikoiskaveja, mm tyrniä, pensasmustikkaa, varhaisperunaa, sokerijuurikasta. Vehnää ja ruista. Maatilalla on vuosittain vapusta - jouluun palveleva itsepalvelukioski. Pieni maatilaleipomo, joka valmistaa pääasiassa kakkuja, voileipäkakkuja ja tilan Aito saaristolaisleipää ®. Tilan omia kausittain vaihtuvia tuotteita myydään itsepalvelukioskissa, kuten myös juomia ja jäätelöitä, glinnimakkaraa sekä muita lähitilojen tuotteita.

Tentsile Nordicg Eco Camp Grelsböle aloitti toimintansa 2017 vuoden alussa. Tentsile camppien nimet yhtenäistettiin maailmanlaajuisesti. Niin suomalaisen kuin ulkomaalaistenkin on elppo tietää, ketkä toimijat toivimat ammattimaisesti ja noudattavat Tentsilecamppien yleisiä ehtoja. Meillä kaikilla puitteet ovat hyvät, noudatamme ecologista matkailua, vähemmän hiilijalanjälkeä. Kaikki viralliset tentsilecampit olemme Tentsile Experience nimellä alkavia eco-camppejä. Meidän eco-camppimme nimi on Tentsile Experience Grelsböle.

Grelsbölen Tilalla olevalla Tentsile Experience Grelsbölellä, on keväästä 2020 alkaen kolme erilaista tentsile majoituspaikka vaihtoehtoa.

2017 kevällä ensimmäisenä avettu Tentsilemäki.

Tentsile majoitustoiminta idea lähti siitä, että olin joulun välipäivillä 2016 nähnyt netissä Tentsileen kuvia. Jossain ulkomailla, kallirotkon päällä, oli tentsile kiinnitettynä. Hups, olipas jäätävä paikka. Mainos hävisi minun ihmetellessäni sitä. Seuraavana päivänä etsin koneellani, en tiennyt mitä hakea, jälleen tuli teltta, joka erilainen kuin eilen. Kallion kielekkeen reunalla, yksi kulma puussa kiinni, toiset kalliossa. Täppäsin tätä, mutta kuinka ollakaan, lyhyt mainos vaihtui toiseen ja taaskin jäi tietämättä, mikä ihmeen tent tämä oli. Sitten tapasin Timon, joka juuri Sauvoon muuttaneena tilasi minulta koivuhalkoa. Toimitin hänelle. Hänen kertoessa tentsileistä. Niimpä kysyin mitä ne ovat. Siinsi kalliorotkoiset kuvat silmissä. Niimpä hän näytti tietokoneelta kuvia. Tiesi, mihin otan yteyttä ja auttoi minua siinä alkuun.

Paikka oli minulle jo täysin selvä tuolloin jouluna, jos vain saan noita tent -ihmeellisiä juttuja jostain. Minulla silmissä jo vilisivät teltat puissa, mutta miten se on mahdollista teltta puuhun laittaa? En ymmärtänyt silloin. Muutaman skype puhelun jälkeen, hieman epäröivältä kuulostava maahantuoja, toimitti ensimmäisen tentsileen minulle kokeiluun jo tammikuussa. Pihalle virittelyä ja sovittelua. Matalalla, hyvä kun peffa ei maahan yltänyt. Mutta siinä se oli. Ai kun ihana köllötellä talviaikaan siinä. Aah niin ihana tämä kapistus. Toisena päivänä innostani soikeana nurmikon poikki, talvikengät nauhat avoinna, jumpsuit päällä kävelen tentsileelle. Ja tietysti siinä huumassa omiin kengännauhoihin kompastun eikun ylös ja tentsileeseen. -10 astetta, auriko paistoi mukavasti lämmittäen tentsileen kuomua. Siinä köllötellessä ehti torkahtaa ja ajattelin. Näitä, kyllä kiitos! Olin myyty!

Siitä alkoin lupien, pelastusteiden, paloviranomaisten,vakuutuksien, yms kysely seuraavana arkipäivänä. Tämän rumban jälkeen kaikki muu.

Metsästys seura oli kysellyt laavun rakentamista minun metsään, kyseisen kallioaukean päälle. Oli 6 vuotta kulunut, laavua vaan ei näkynyt. Niimpä oli hyvä syy alkaa itse laavun piirustuksia tekemään. Isäni jalanjäljissä, sen verran taitoa omiin hyppysiin oli kertynyt. Isäni piirteli luonnoksia varastoista, navetoista, mökeistä. Ei hän virallinen suunnittelija ollut. Itse oppinut hänkin. Ja olinhan minä jo yhden ison puukatoksen ja oman itsepalvelukioskin piirustukset piirtänyt. Niimpä siinä hetken päästä laavun piirustukset olivat valmiina. Isälle esitin ja hyväksyntä toteutuksesta tuli. Isäni, kun sai kunnian toimia johtajana projekstissa. Stora Enso, Nordells ab Kemiöstä hoitaa minun metsiä, minun toiveiden mukaan. Niimpä annoin hakkuukoneen kuljettaja Anttelle, tammikuussa harvennushakkuun yhteyteen ohjeistuksen, mitä omistaja tarvitsee. Ja hän tietää, kuinka jämäkkä emäntä on. Ne on justiinsa eikä melkein. Puolen tunnin päästä kasa laavupuita odotti minua. Kevään lämmetessä aloitettiin kuoriminen, käsipelein tietysti. Isäni oli oppaana koloamisessa ja kokoamisessa. Hän on hirsitalon rakentamisessa ollut mukana. Tiesi rakennusommia tehneenä, miten hoituu.

Siitä se Tentsilemäki nimikin idean sai jossain vaiheessa alkuvuotta. Monilla vuokra mökeilläkin on nimi, niin täytyyhän neljällä tentsileellä ja laavulla olla paikan nimi. Tentsilemäki tulee siitä, kun mäen päällä, kallioaukean reunoilla Tentsileet sijaitsevat.

2019 meille tuli meren rannalle, omaan rauhaisaan kallion reunaan, vanhan historiallisen lossitien päälle 2 -henkilön tentsile. Tätä paikkaa ennakkoon esittelin 2018 kesällä, innostuneena asiakas sanoi, oi mikä Lemmenpesä. Lemmenpesähän siitä sitten tuli.

2020 avataan uusi kelluvan tentsileen paikka. Tämä tentsile kelluu metsä lammessa. Ei siis puissa kuten muut, vaan lammikossa, vetten päällä. Lammen toisessa päässä kasvaa kurjenmiekka nimistä keltaisella kukkivaa kaunista kasvia. Paikka sai nimensä kasvien mukaan Kurjenmiekka.

Kansallispuistomerkit, -pinssit ja -magneetit

Tiedustelut